Toimittaja Tuomas Peltomäen tekemään analyysiin perustuva, Petri Salménin toteuttama grafiikka (korkeatarkkuuksinen versio täällä) julkaistiin pari viikkoa sitten näyttävästi niin Helsingin Sanomien paperi- kuin verkkoversiossakin ja on herättänyt ansaitusti sekä huomiota että keskustelua. Siinä yhdistyy monta kiinnostavaa osatekijää: yhteiskunnallisesti tärkeä aihe, suuri tietoaineisto ja näyttävä, ammattitaitoisesti viimeistelty graafinen toteutus. Moni lukija on kuitenkin kokenut, että grafiikka on vaikeaselkoinen.

Visualisoinnin tehtävä on tuottaa ymmärrystä, ei kuvia.
- Ben Shneiderman

Miamin yliopiston infografiikan lehtori Alberto Cairo kuvaa kirjassaan The functional art infografiikan ja visualisoinnin käsitteellistä eroa jatkumoksi, jonka toisessa päässä on puhtaasti tiedonvälityksellinen infografiikka ja toisessa päässä tietomassasta kokonaan uusia piirteitä paljastavat visualisoinnit. Harva graafinen esitys sijoittuu kumpaankaan jatkumon ääripäistä vaan yleensä kuvioissa on sekä viestinnällisiä että eksploratiivisia piirteitä. (Käsitteiden määrittelystä lisää täällä.)

Jos Hesarin grafiikkaa tarkastellaan edellä kuvatun käsitteistön puitteissa puhtaasti visualisointina, siis uutta tietoa paljastavana eksploraatiotyökaluna, voi sanoa, että se onnistuu tuomaan aineistosta näkyväksi piirteitä, jotka helposti jäisivät pimentoon ilman kuvallista esitystapaa. Erityisesti visualisoinnin vuorovaikutteinen versio, johon pystyy tekemään hakuja ja tuomaan klikkailemalla uusia tietotasoja esiin, antaa käyttäjälle mahdollisuuden päästä kerättyyn aineistoon pintaa syvemmälle ja näkemään mielenkiintoisia piirteitä lobbaajien toiminnan ja lainsäädäntötyön yhteyksistä.

Helsingin Sanomat on kuitenkin ensisijaisesti tiedotusväline. Sen tehtävänä voi pitää maailman ymmärrettäväksi tekemistä lukijoilleen. Moni lehden lukijoista on kokenut, että tämä grafiikka ei ole auttanut heitä ymmärtämään aihetta paremmin vaan että se on tehty enemmän visuaalisen näyttävyyden kuin tiedonvälityksen ehdoilla.

En ole nostanut tätä nimenomaista grafiikkaa tikun nokkaan siksi, että se olisi minusta erityisen epäonnistunut. Päin vastoin, pidän sitä Suomen oloissa poikkeuksellisen kunnianhimoisena työnä ja ammattimaisesti toteutettuna. Ylipäänsä Helsingin Sanomien infografiikkaosaaminen on suomalaisista tiedotusvälineistä selvästi kovatasoisinta. (Keskimääräisempää tekemisen tasoa edustaa esimerkiksi tämä Aamulehden palkittu etusivu.) Vika ei siis tässä tapauksessa ole siinä, miten hyvin työ on tehty, vaan siinä mistä lähtökohdista käsin grafiikkaa ylipäänsä valitettavan usein mediassa työstetään.

Vaikka yllä olen puhunut journalismista, aivan samat kysymykset tulevat vastaan myös kun infografiikkaa ja visualisointeja tuotetaan esimerkiksi oppikirjoihin, tieteellisiin julkaisuihin, poliittisen päätöksenteon tueksi tai vaikkapa business intelligence -käyttöön. Riippumatta lopullisesta käyttökohteesta on olennaista pohtia, mitä varten grafiikkaa ylipäänsä tehdään. Mikä on se viestinnällinen päämäärä johon pyritään tai millainen eksploraatio halutaan mahdollistaa? Pelkkä näyttävyys ei riitä perustelemaan suunnitteluratkaisuja.

Alberto Cairo on tiivistänyt ajatuksen niin hyvin että siteeraan häntä suoraan: ”Tämä on asia jota monet suunnittelijat eivät tajua: grafiikan tarkoitus ei ole tehdä luvuista ’kiinnostavia’ vaan muuttaa kuvattava aihe visuaaliseen muotoon josta ihmisaivot pystyvät löytämään merkityksiä.”

Infografiikka ei ole itsetarkoitus vaan väline. Ei ole sattumaa, että tässä infografiikkaa ja visualisointeja käsittelevässä blogikirjoituksessa ei ole ensimmäistäkään kuvaa. Kirjoitukseni käsittelee aihetta sellaisesta näkökulmasta, joka ei taivu helposti visuaaliseen muotoon. Tässä tapauksessa teksti on ilmaisuvoimaisempi keino asian kertomiseen kuin grafiikka.

Suutari jättäköön lestinsä

Hyvien tulosten saavuttamiseksi on tavoitteiden lisäksi syytä pohtia myös sitä, miten grafiikan työprosessi organisoidaan. Varsin tyypillisesti infografiikka syntyy toimituksissa niin, että sisältökysymykset tunteva toimittaja tai asiantuntija tekee ”tilauksen” graafikolle, joka tarkastelee toimeksiantoa esteettis-teknisestä näkökulmasta ja toimittaa lopputuotteena ”jotain” joka sopii grafiikalle taitossa annettuun tilaan, välttämättä kovin syvällisesti miettimättä miten se palvelee tiedonvälitystä. Grafiikan tekemisen ei siis ajatella olevan journalistista työtä, vaan vastuu sisältöajattelusta on kokonaan toimittajalla. Karuimmillaan tämä ajattelu näkyy esimerkiksi Otavamedian hallituksen puheenjohtajan Olli Reenpään taannoisessa toteamuksessa, jonka mukaan ”graafinen suunnittelu [on] lehdenteossa valmistusprosessin esivaihetta, ja –– voidaan ulkoistaa tai siirtää sisäiseen matriisiin”.

Huippuluokan graafinen journalismi vaatii aivan toisenlaista ajattelua ja työn organisointia. 1990-luvun alussa infografiikan tuotantoprosesseja eri medioissa tutkinut Ole Munk havaitsi, että The New York Times poikkesi useimmista muista sanomalehdistä siinä, että siellä grafiikan tekijät määriteltiin journalisteiksi siinä missä kirjoittavatkin toimittajat. Ei tarvinne erikseen mainita, mikä lehti on maailman arvostetuimman uutisgrafiikkakilpailun, Malofiejin, 20-vuotisen historian aikana putsannut palkintopöydät useimmin.

Parhaat tulokset syntyvät, kun suutari jättää lestinsä: kun toimittaja tarttuu luonnoskirjaan ja graafikko analysoi itse dataa Excelissä tai vaikka R:ssä. Huipputulosten saamiseksi pitää esitystavan lisäksi ymmärtää aihe, ja päin vastoin. Kuten infografiikan veteraani Nigel Holmes Munkin haastattelussa asian muotoilee: ”Jos graafikko ei itse täysin ymmärrä esitettävää tietoa, on melko hyvä veikkaus etteivät lukijatkaan sitä tule ymmärtämään.”

Juuso Koponen

Kirjoittaja on informaatiomuotoilija, graafinen suunnittelija ja journalisti. Hän on yksi Informaatiomuotoilu.fi-blogin ylläpitäjistä ja 20.9.2013 järjestettävän Tieto näkyväksi -seminaarin tuottaja.

KYSYMYS: Voiko tarjoaja osallistua vain yhteen kolmesta osasta?
VASTAUS: Ei voi, sillä haemme kokonaisratkaisua. Mutta tarjoaja voi alihankkia kokonaisratkaisun osia. Katso osallistumispyynnön kohta 5 sekä liitteet 1 ja 2.

KYSYMYS: Tehdäänkö työ tuntipohjaisella laskutuksella?
VASTAUS: Pääsääntöisesti työstä maksettava korvaus sovitaan etukäteen ns. urakkamallilla ennen työn teettämistä. Joissain tapauksissa, esimerkiksi jos työmäärää on ennakolta vaikea yhdessä arvioida, voidaan sopia työn teettämisestä ns. tuntilaskutuspohjalta tunti kerrallaan sovitun budjettiraamin sisällä. Asia on siis neuvoteltavissa.

KYSYMYS:Tuleeko osallistumispyyntöön liittää kuvaus palveluntarjoajan toimintatavoista ja resursseista, jotka sidotaan työhön?
VASTAUS: Kyllä. Katso osallistumispyynnön kohdat 4.2 sekä 6.

KYSYMYS: Millaista palvelutasoa haette? Tuki arkisin, kaikkina viikonpäivinä vai vuorokauden ympäri?
VASTAUS: Verkkopalvelukokonaisuuden ylläpitoon liittyvä palvelutaso sovitaan tarkemmin hankinnan ja sopimusneuvotteluiden edetessä. Suuntaa-antavat toiveet verkkopalvelukokonaisuuden tarjoajalle ylläpitoa koskien ovat:

• on nimettävä ensisijainen yhteyshenkilö sekä tälle varahenkilö esteen sattuessa
• tukipyyntöihin on vastattava yhden työpäivän kuluessa
• kriittisten virheiden (virheet, jotka estävät kokonaan tai merkittävin osin palvelun käytön tai jotka johtavat tiedon menettämiseen) korjaus on aloitettava puolen työpäivän aikana vian löytymisestä

KYSYMYS: Tuleeko palvelukuvaukset toimittaa myös alihankkijoiden osalta?
VASTAUS: Ei tarvitse. Tässä vaiheessa ei tarvitse selostaa itse palvelun sisältöä, vaan yrityksen referenssit ja osaaminen niiltä osin, kuin niitä on osallistumispyynnössä kysytty sekä laadunvalvontajärjestelmä, jos sellainen on (osallistumispyynnön kohdat  4.2, 5 ja 6).

Keväällä 2011 avatussa www.hri.fi-verkkopalvelussa on jo yli tuhat pääkaupunkiseutua koskevaa data-aineistoa maksuttomasti kaikkien hyödynnettävissä. HRI:n ensimmäinen konkreettinen tiedon avaus oli Helsingin kaupungin tilastollisen vuosikirjan 2009 noin 300 Excel-taulukkoa. Nyt auki olevien satojen data-aineistojen aihepiirit ovat laveat, joukkoliikenteen aikatauluista kuntien palvelupisteisiin, kaupunkien rahankäytöstä historiallisiin karttoihin. Yksittäisten pikkutiedostojen sijaan aletaan avata rajapintoja suoraan tietojärjestelmiin.

Avoimen datan liike kasvaa

Muutamassa vuodessa tietovarantojen avoimuutta vaativasta kansanliikkeestä on tullut valtavirtaa. Helmikuussa 2013 Suomen avoimen datan aktiivit järjestäytyivät yhdistykseksi, osaksi kansainvälistä Open Knowledge Foundation -liikettä.

“Kun kolmisen vuotta sitten aloitin työt HRI:ssä, oli avoimesta datasta kiinnostunut porukka Suomessa hyvin pieni. On ollut hienoa nähdä, miten se on kasvanut. HRI ei ole enää yksin. On mahtavaa tehdä töitä muidenkin kaupunkien, valtion ja avoimen datan yhteisön kanssa”, iloitsee HRI:n projektipäällikkö Ville Meloni.

Tää on ihan mahtavaa!
- Ville Meloni

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien käynnistämä HRI-palvelu on tehnyt Suomessa pioneerityötä julkishallinnon tietovarantojen avaamisessa. Pääkaupunkiseudun esimerkin innoittamina muun muassa Tampere ja Jyväskylä ovat avanneet omat avointa kaupunkitietoa jakavat verkkopalvelunsa.

Myös hallitus näytti valtiontalouden kehysriihessä vihreää valoa valtionhallinnon tietovarantojen avaamiselle vuosina 2014–2017. Valtio on juuri käynnistämässä oman Avoimen tiedon ohjelmansa. “Tavoitteena on muun muassa pystyttää koko maan kattava datahakemisto samaan tapaan kuin HRI-hanke on tehnyt pääkaupunkiseudulla”, kertoo JulkICT-toiminnon johtaja Timo Valli valtiovarainministeriöstä.

Tänään julkistettu Helsinki Region Infoshare – 2 vuotta avointa julkista dataa -opas kertoo tietovarantojen avaajien käytännön kokemuksista. Esimerkiksi Maanmittauslaitoksen digitaalisten kartta-aineistojen kysyntä on 50-kertaistunut sen jälkeen, kun se avasi karttatietojaan ilmaiseksi kaikkien käyttöön. Oppaan sivuilla tiedon avaamisen tärkeyttä pohtivat muun muassa Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto ja kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Kaupunginjohtaja Pajunen näyttää esimerkkiä tiedon avaamisessa: kaupunginjohtajankin tekemät päätökset on pian saatavissa Open Ahjo -rajapinnan kautta. Kansleri Niiniluoto puolestaan toteaa, että tiede edistyy vain, jos tieto on julkista.

2-vuotisseminaari suorana lähetyksenä verkossa

Helsinki Region Infoshare – Avointa tietoa 2 vuotta -kutsuseminaari pidetään maanantaina 29.4.2013 klo 11.00–14.30 Helsingin kaupungintalolla. Tilaisuudessa esitellään kokemuksia julkisten tietovarantojen avaamisesta ja juhlistetaan avoimen tiedon läpimurtoa Suomessa. Tilaisuus on katsottavissa suorana lähetyksenä ja myöhemmin tallenteena Stadi.TV:ssä http://stadi.tv ja Helsinki-kanavalla www.helsinkikanava.fi.

Lisätietoa

• Julkisen hallinnon ICT-hanke www.julkict.fi
• Avoimen tiedon opas valtion ja kuntien viranhaltijoille Helsinki Region Infoshare – 2 vuotta avointa julkista tietoa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) avasi äskettäin avoimen koneluettavan rajapinnan SOTKAnet-indikaattoripankkiin. SOTKAnet tarjoaa ajantasaiseen kuntajakoon pohjautuvia tilastoja väestörakenteesta, hyvinvoinnista sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden käytöstä vuodesta 1990 alkaen. Mukana on myös THL:n sairastavuusindeksi, johon on koottu tietoa useista rekistereistä keskeisten sairauksien esiintyvyydestä eri puolilla maata sekä ikävakioituina että absoluuttisina arvoina ja keskeisiä terveystilastoja Euroopan alueelta. Yhteensä yli 2 000 tilastoindikaattorin kokoelmaa voi selata SOTKAnetin portaalisivulla.

Tietojen tehokas tutkimuskäyttö edellyttää kehittyneitä ja joustavia analyysivälineitä ja mahdollisuutta yhdistellä aineistoja sujuvasti muihin tietolähteisiin. R-kieli on tieteellisessä laskennassa suosittu avoimen lähdekoodin laskentaympäristö, johon on saatavilla laskenta- ja visualisointimenetelmien lisäksi käteviä välineitä keskeisten aineistojen automatisoituun hakuun, esikäsittelyyn ja yhdistelyyn. Suomalaisten tiedonlouhijoiden tarpeisiin vastaa erityisesti avoimen datan työkalupakki sorvi, joka tarjoaa automatisoituja välineitä 20 avoimelle kotimaiselle tietolähteelle.

Valmiit R-hakurutiinit SOTKAnetin hyvinvointi-indikaattoreille on nyt lisätty sorviin Louhoksen ja Opasnetin yhteistyönä. Voit selata koodia ja kokeilla esimerkkejä kartta- ja aikasarjavisualisoinneista ja SOTKAnetin yhdistämisestä Maanmittauslaitoksen avoimeen paikkatietoon helposti Opasnet-sivuston vuorovaikutteisessa palvelinsovelluksessa ennen paketin asentamista omalle koneelle.

Kuva 1: Nuorisotyöttömyysaste Suomessa 1990-2012 (Lähde: SOTKAnet/Eurostatin Työmarkkinatilasto).

Huomionarvoista työssä on, että R-kirjaston avulla koko analyysiputken aineistojen lataamisesta ja esikäsittelystä yhdistelyyn, tilastolliseen testaukseen ja visualisointiin voi nyt automatisoida helposti ja läpinäkyvästi. Esimerkkinä Eurostatin Työmarkkinatilaston nuorisotyöttömyysaste Suomessa 1990-2012 (kuva 1) ja Suomen kuntien nettomuuton visualisointi THL:n ja Maanmittauslaitoksen (MML) aineistoista (kuvat 2-3). Täydet lähdekoodit esimerkkien toistamiseen löydät Datawikistä.

Kuva 2: Kuntien nettomuutto 1000 asukasta kohden (Lähde: SOTKAnet/THL ja MML).

Tieteellisen laskennan ja avoimen koneluettavan väestödatan saumaton yhdistäminen tarjoaa uusia välineitä kvantitatiiviseen yhteiskuntatutkimukseen. Erityisen lupaava on mahdollisuus eri lähteistä saatavien aineistojen laskennalliseen yhdistelyyn. Syvällisempi pureutuminen tietomassaan vaatii tarkempaa perehtymistä aihepiiriin ja hyviä tutkimuskysymyksiä. Laskentarutiinien automatisoinnin ansiosta tähän vapautuu nyt entistä enemmän aikaa ja laskennan automatisointi parantaa analyysien toistettavuutta, läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta.

Kuva 3: Kunnan väkiluku, nettomuutto ja työllisyys. Pienten kuntien nettomuuttoasteessa on enemmän suhteellista satunnaisvaihtelua. Huomattavinta nettomuutto on 103 asukkaan Sottungassa. (Lähde: SOTKAnet/THL).

Datan ja laskentavälineiden avoin saatavuus tuo nämä mahdollisuudet nyt ensi kertaa kaikkien kiinnostuneiden ulottuville – tutkimuskäytön lisäksi aineistoja voidaan hyödyntää vaikkapa opinnäytetöissä, järjestötoiminnassa tai datajournalismissa. Yhteisövetoinen hankkeemme etenee vapaaehtoispohjalta – tervetuloa mukaan!

SOTKAnetin tekninen toteutus ja käyttöoikeudet

SOTKAnetin avoin rajapinta on tarkoitettu tietojen noutamiseen erissä niiden jatkokäyttöä varten eri sovelluksissa; sitä ei ole tarkoitettu jatkuvaan verkon kautta tapahtuvaan käyttöön. Rajapinnan kautta saatua aineistoa käytettäessä on mainittava lähteenä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja SOTKAnet sekä tarjottava linkki osoitteeseen http://www.sotkanet.fi. Kunkin aineiston osalta on mainittava erikseen tilaston tai indikaattorin tuottajataho. Aineistojen käyttöoikeudet riippuvat tilaston tuottajatahosta. Tarkempia tietoja aineistojen lisensoinnista, käyttöoikeuksista, viittauskäytännöistä, rajapinnan teknisestä toteutuksesta ja muista yksityiskohdista antaa SOTKAnet REST API.

Tekijöistä

SOTKAnetin R-rajapinta toteutettiin Louhos- ja Opasnet-tiimien yhteistyönä: hankkeeseen kontribuoivat Leo Lahti, Einari Happonen, Jouni Tuomisto, Juuso Parkkinen ja Joona Lehtomäki. Louhos ja Opasnet kehittävät menetelmiä avoimen datan ja tieteellisen laskennan hyödyntämiseen tutkimuksessa, julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Kirjoittaja: Leo Lahti (Helsingin ja Wageningenin yliopistot), akatemian tutkijatohtori ja soveltavan data-analyysin tutkija.

Kaupunginvaltuuston kokousvideot ovat olleet saatavilla avoimena datana jo vuodesta 2010 osoitteessa http://open.helsinkikanava.fi/

Kesällä 2011 käyttöönotettu Ahjo-tietojärjestelmä toi paperittoman toimiston 5 000 kaupungin virkamiehen ja kuntapoliitikon käyttöön. Nyt samaan julkiseen asiakirjatietoon voi perehtyä kuka tahansa asiasta kiinnostunut.

“Tiedot ovat rajapinnan kautta saatavilla ympäri vuorokauden. Enää ei tarvitse soitella tai mennä kaupungintalon kirjaamoon”, Ahjo-järjestelmän johtava asiantuntija Katja Räisänen kertoo.

Ensi vaiheessa Open Ahjo -rajapinnan kautta on saatavilla kaupunginvaltuuston, -hallituksen ja lautakuntien esityslistat ja pöytäkirjat. Suurin osa tiedoista on jo nykyisin saatavilla html-dokumentteina kyseisen toimielimen sivuilta. Uuden rajapinnan kautta tieto tarjoillaan yhdestä osoitteesta, koneluettavassa muodossa, ja kaikkine liitetiedostoineen.

Hallinnon läpinäkyvyys ottaa uuden rajapinnan myötä harppauksen eteenpäin. Avoimena datana julkaistavaa päätöstietoa on pian luvassa lisää. Kaupunginhallitus on linjannut, että myös kaikki viranhaltijapäätökset julkaistaan tämän vuoden aikana kaupungin verkkosivuilla. “Tiedot tulevat luonnollisesti myös Open Ahjoon”, Räisänen kertoo.

Viranhaltijapäätökset ovat kaupungin virkamiehille delegoituja asioita, joita ei viedä poliittiseen päätöksentekoon. Joka vuosi Helsingin virkamiehet, kaupunginjohtajasta virastojen asiantuntijoihin, tekevät tuhansia kuntalaisia koskettavia päätöksiä, joista ei ole tähän saakka viestitty erikseen. “Ne ovat toki julkisia asiakirjoja, mutta tällä hetkellä ne pitää pyytää erikseen kaupungin kirjaamosta”, Räisänen kertoo.

Hakuominaisuus seuraavana

Vaikka rajapinnan avaaminen olemassaolevaan tietojärjestelmään ei kuulosta isolta työltä, eteneminen teoriasta käytäntöön vei aikaa. Räisäsen mukaan isoin työ oli varmistua siitä, ettei salassa pidettävä materiaali, joka sisältää kuntalaisten henkilökohtaisia tietoja, vahingossakaan päädy julkiseksi tiedoksi. “Ahjo-järjestelmässä on kaupungin koko hallinnollinen päätöksenteko”, hän muistuttaa.

Räisänen toivoo, että uusi rajapinta löytää käyttäjiä. “Toivottavasti päätöksenteko tulee askelen lähemmäs tavallista ihmistä. Nyt moni kokee, että tietoa saa niin myöhään, ettei vaikutusmahdollisuuksia enää ole”, Räisänen pohtii. Nyt avatun tiedon hyödyntäminen edellyttää ymmärrystä sekä tietotekniikasta että kaupungin päätöksentekojärjestelmästä, mutta Räisäsen mukaan rajapintaa kehitetään tulevaisuudessa eteenpäin. “Kuntalaisia palvelee esimerkiksi se, että voi tehdä hakuja omasta kaupunginosasta. Jos asuu Kalliossa, ei ole hirveän kiinnostunut Lauttasaaren asioista,” Räisänen sanoo.

Jatkokehitystä tekee Helsingin kaupungin kumppanikoodaajaksi pestattu avoimen datan ammattilainen Juha Yrjölä, jonka hengentuote on muun muassa eduskunnan päätöksentekoa seuraava kansanmuisti.fi -palvelu.

Uuden rajapinnan kautta tieto tarjoillaan yhdestä osoitteesta, koneluettavassa muodossa, ja kaikkine liitetiedostoineen.

Näin eteni Ahjon avaaminen

• Noin vuosi sitten syntyi idea, että Helsingin uuteen asiakirjahallintaan voitaisiin avata kaikille avoin rajapinta. HRI-hanke kutsui kokoon workshopin 16.4.2012.
• Workshopissa pohdittiin yhdessä mitä avoimelta rajapinnalta odotetaan ja miten se voisi toimia.
• Tapaamisesta tehty muistio toimi jatkosuunnittelun pohjana
• 19.12.2012 HRI:n isännöimässä Datavaalit-syystapaamisessa kehittäjäyhteisö kuuli, miten Ahjo-avaaminen etenee. Tapaamisen Ahjo-muistio.
• 18.3.2013 Ahjo-järjestelmän avoin rajapinta käyttöön. Ensimmäisen version toteutti Ahjo-järjestelmän toimittanut Tieto.
• Helsingin kumppanikoodari Juha Yrjölä kehittää rajapintaa eteenpäin.

Työhuoneeni edestä on jo pitkään puuttunut suojatiemerkki. Auttaisikohan tämä saamaan uuden?

Helsingin uusi sähköinen palautejärjestelmä sisältää rajapinnan, jonka avulla kaupunki voi vastaanottaa palautetta myös ulkopuolisilta toimijoilta ja ohjata sen suoraan oikealle taholle. Metron Pitäiskö fiksata -palvelu on ensimmäinen tätä hyödyntävä palvelu.

Otan kännykällä kuvan surullisena nököttävästä tolpasta ja täytän webbilomakkeen. Hetken päästä palautteeni ilmaantuu sivulle.

Uusi palvelu toimii myös keskustelukanavana kaupungin ja kaupunkilaisten välillä. Rakennusviraston vastaukset palautteisiin näkyvät palvelussa, ja korjausten toteutumista voi kätevästi seurata Metron nettisivulta. Käyttäjät pääsevät myös kommentoimaan kaupungin antamia vastauksia.

Pitäiskö fiksata -palvelun ja rakennusviraston yhteistyön esikuvana on yhdysvaltalainen Open311-standardi. Vastaavanlainen avoimen rajapinnan mahdollistama palvelu on käytössä Yhdysvalloissa 35 kaupungissa. Euroopassa rajapinta on otettu käyttöön Saksan Bonnissa. Vastaavaa rajapintaa rakennetaan kuuteen eurooppalaiseen kaupunkiin.

Parin tunnin päästä verkkoon on ilmaantunut vastaus: “Kiitos ilmoituksesta! Korjauspyyntö on välitetty alueen katujen kunnossapitoon.”

Nyt vain odotellaan, ilmaantuuko uusi suojatiemerkki yhtä ripeästi kuin palautteeseen vastattiin.

Metron ja Helsingin kaupungin yhteistyö on osa Forum Virium Helsingin koordinoimaa CitySDK-hanketta.

Joulun alla Verohallinnon ylitarkastaja Johanna Kotipelto ei pystynyt keskittymään juhlavalmisteluihin. ”Mietin sen sijaan, kenelle HRI:n datakatalogiin juuri lisättyä yhteisöverodataa koskevat kyselyt pitäisi verohallinnossa ohjata”, hän nauraa.

Verohallinnon historian ensimmäinen data-avaus kiinnostaa muitakin kuin sen tehneitä viranhaltijoita. Tiedoston 300 000 riviä kertovat, paljonko suomalaiset yritykset ja yhteisöt ovat maksaneet veroja vuoden 2011 aikana. ”Tiedostoa ladattiin verohallinnon sivuilta marraskuussa 1 300 kertaa ja joulukuussa 700 kertaa”, Kotipelto kertoo.

Kun Helsingin Sanomat syyskuussa 2012 uutisoi suuryrityksistä, jotka maksavat tuloksestaan keskimäärin vain 5 prosenttia veroa, lähti toimittaja hakemaan tietoja maksetuista yhteisöveroista verotoimiston yleisöpäätteeltä. Juttujen herättämä keskustelu yritysten veronmaksuhalukkuudesta sai vauhtia hallitusohjelmaankin kirjattuun tavoitteeseen edistää valtionhallinnon datavarantojen avaamista. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen toiveesta tiedot julkaistiin pikavauhdilla Verohallinnon omilla verkkosivuilla heti verotuksen valmistuttua marraskuun alussa.

Ministerin pyyntö sai vauhtia myös Verohallinnon säästöliekillä olleeseen omaan datanavaushankkeeseen. ”Meillä oli käynnistymässä pilottiprojekti, jonka tarkoituksena oli katsoa, mitä tietoja ensimmäisenä avattaisiin”, Kotipelto kertoo.

Verottaja ei ole ollut julkishallinnon datanavaustalkoiden eturintamassa – aivan ymmärrettävistä syistä. ”Verotiedot ovat yleisestä asiakirjajulkisuudesta poiketen salassa pidettäviä tietoja. Laissa mainitaan erikseen, mitkä verotiedot ovat julkisia.”

Lisää verodataa tulossa

Avattavaksi on esitetty muitakin Verohallinnon julkisia tietoja, kuten vuosittaiset verotuksen parametritiedot: esimerkiksi kuntaveroprosentit, pääomatulojen veroprosentit, työnantajamaksujen suuruudet. Kiinnostavaa dataa olisi myös, miten yksittäisen yrityksen verot jakautuvat eri kuntiin. Sen julkaiseminen avoimena datana vaatii tosin lainmuutoksen. ”Nämä kohdentamisperusteet eivät valitettavasti ole julkista tietoa. Mutta ne antaisivat aivan uudenlaisen näkymän kuntatalouteen.”

Keväällä 2013 yhteisöverouutisen tekeminen onkin paljon helpompaa. Kuka tahansa voi ladata koko maan yhteisöverotiedot yhtenä csv-tiedostona ja tutkia, miten paljon tietty yritys tai yhdistys on edellisenä vuonna veroja maksanut. Varsinaisen julkistuksen jälkeen Kotipelto suunnitteli data-aineiston lisensioinnin ja lisäsi tiedot julkisiin datakatalogeihin. Työtä helpotti Johanna Kotipellon lokakuussa 2012 käymä, HRI:n järjestämä datan avaamisen pilottikurssi, joka oli Suomessa ensimmäisen laatuaan. ”Siellä näin, miten datan avaaminen tehdään käytännössä, SQL-tietokantapoiminnasta aina ladattavaksi csv-tiedostoksi.”

“Lataustilastotkin todistavat, että tämä on kiinnostavaa tietoa.”

Mikä oli tärkein oppi ensimmäisestä data-avauksesta? ”Varmaan se, että lataustilastotkin todistavat, että tämä on kiinnostavaa tietoa. Samalla syntyi ymmärrys siitä, mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin tieto on avoimena datana kaikkien saatavilla.”

Kotipelto toivoo, että into avata dataa leviää laajemminkin valtionhallintoon. Yhdistelemällä eri datalähteitä päästään kiinnostavien asioiden äärelle. Journalisteja kiinnostavaa tietoa on kosolti esimerkiksi kaupparekisterissä, mutta toistaiseksi maksumuurin takana. ”Kaupparekisteriin toimitetut tilinpäätökset kertovat paljon enemmän yritysten taloudellisen vastuun kannosta kuin verotuksen tilannekatsaus”, Kotipelto pohtii.

Johanna Kotipellon blogi datanavauskokemuksista: http://avaadataa.blogspot.fi/

Verohallinnon datasetti HRI:n datakatalogissa: http://www.hri.fi/fi/data/yhteisojen-tuloverotuksen-julkiset-tiedot/

Historian ensimmäinen Open Knowledge Festival houkutteli syyskuussa 2012 Helsinkiin tuhat avoimesta datasta kiinnostunutta vierasta ympäri maailmaa. Moni heistä käytti korvaamatonta apuvälinettä suunnistaessaan vieraassa kaupungissa. Helsingin seudun liikenteen vuonna 2009 avaama rajapinta joukkoliikenteen aikatauludataan on synnyttänyt kymmeniä käteviä kännykkäsovelluksia. Niiden avulla matkailija voi paikallistaa itsensä Helsingissä ja löytää oikeaan bussiin.

Nyt sama kehitys on käynnissä Berliinissä, ensimmäisenä Saksan kaupungeista.

“Berliinin julkisen liikenteen yhtiöt avaavat dataansa, yksi kerrallaan.” kertoo Berliinin Open Cities -koordinaattori Nadine Barthel.

Kiinnostusta riittää. Marraskuussa 2012 Berliinissä järjestetty ensimmäinen Apps & the City -hackathon kokosi paikalle 150 avoimen datan harrastajaa.

Liikkuminen synnyttää sovelluksia

Viime vuonna EU:n Open Cities -hanke järjesti Open Cities App Challenge -kilpailun, jossa etsittiin avointa dataa hyödyntäviä palveluja, jotka helpottavat ihmisten arkea. Palkintoa tavoitteli 113 kilpailijaa Euroopan kaikista kolkista. Suurin osa sovelluksista liittyi ihmisten liikkumiseen, taksin tilaamiseen, kaupunkipyörien yhteiskäyttöön tai kaupungeissa suunnistamiseen.

Voittajasovellus, suomalainen Blindsquare, on hieno esimerkki avoimeen dataan perustuvista innovaatioista. Sovellus helpottaa näkövammaisten elämää. Sovellus kertoo puheopastuksella käyttäjää lähellä olevat palvelut ja opastaa niihin. iPadilla ja iPhonella toimiva sovellus yhdistää gps-paikkatietoa sekä julkisia avoimen datan lähteitä FourSquaresta ja Open Street Mapista aina paikallisiin tietolähteisiin, kuten Helsingin seudun palvelukartan tietoihin.

Paikkatietoa hyödyntäviä palveluja julkaistaan kiihtyvällä tahdilla. Amsterdamissa autoilijoita auttaa ParkShark -sovellus, jolla voi etsiä halvimpia pysäköintipaikkoja lähistöltä. ParkSharp osoittaa myös myös mitä tiedon avoimuudella saadaan aikaan, kertoo Gijs van Rijn, Amsterdamin Open Cities-koordinaattori.

“ParkSharpin kehittäjät päättivät jakaa ‘pysäköintiviisautensa’ api-rajapinnan kautta kaikkien käyttöön. Nyt koko kehittäjäyhteisö voi rakentaa tiedon päälle uusia sovelluksia.”

Kulttuuridatalla on vientiä

Amsterdamin kiinnostavin data-avaus on paikallisen Rijksmuseumin kokoelmat. Koko museon 111 000 esineen peruskokoelman metadata ja korkearesoluutioiset kuvat, ovat API-rajapinnan kautta kenen tahansa saatavilla.

Pariisi on tullut tunnetuksi lukuisten elokuvien kuvauspaikkana, Ameliesta aina Viimeiseen tangoon Pariisissa. Joukko koodaajia tekee parhaillaan töitä CineMap -sovelluksen parissa. Kun projekti valmistuu, suosikkielokuviensa kuvauspaikoille voi suunnistaa kännykän avustuksella.

Open Cities -hankkeen Pariisin vastuuhenkilö Jonathan Bartoli kertoo, että Pariisin avoimen datan katalogi opendata.paris.fr on maan suurin. Katalogista löytyy kaupunkitietoa laidasta laitaan: esimerkiksi kaupungin lehtikioskit, kondomien myyntiautomaatit ja kaupunginkirjaston lainaustiedot.

Tuhat kilometriä etelämpänä, Barcelonan Open Cities -vastaava Albert Domingo iloitsee tuoreesta data-avauksesta Katalonian datakatalogi Gencatissa. Katalonian kulttuuriministeriö ylläpitää tietoja kulttuuritapahtumista ympäri Kataloniaa.

“On hienoa nähdä kulttuurikalenterin päivittyvän joka arkipäivä. Tällä on todella vaikutusta kansalaisiin. Odotan hienoja dataa hyödyntäviä palveluja.”

Käyttäjäyhteisöt kasvavat

Julkisten datakatalogien kasvaessa myös datan käyttäjäyhteisöt paisuvat. Barcelonassa järjestetty Katalonian ensimmäinen Open Data Day -tapahtuma houkutteli paikalle 400 henkeä. Pariisissa toimii useita kehittäjäyhteisöjä. Koodaajien tapaamispaikkoja ovat esimerkiksi Pariisin Android-yhteisö PAUG, Silicon Sentier -yhdistys ja voittoa tavoittelematon digitaalisten sisältöjen yrityskeskittymä Cap Digital, johon kuuluu yli 700 jäsentä ja 5600 Facebook-kaveria.

“Cap Digital levittää tietoa alan tarjouspyynnöistä, avoimen datan tapahtumista ja kilpailuista”, Jonathan Bartoli kertoo.

Berliinissä ja Helsingissä monet open data -tapahtumista järjestävät paikalliset Open Knowledge Foundation -yhdistykset. Vilkkain kehittäjäyhteisö lienee Amsterdamissa – tai ‘Appsterdamissa’ – kuten 1500-henkinen kehittäjäyhteisö tapaa itseään kutsua.

“Appsterdamin tavoitteena on tehdä Amsterdamista sovelluskehityksen Hollywood”, sanoo Gijs van Rijn.

Appsterdamin perustaja Mike Lee muotoilee asian samoin:

“If you want to make movies, go to Hollywood. If you want to make musicals, go to Broadway. If you want to make apps, go to Appsterdam.”

Open Cities -kaupunkien Open Knowledge Foundation-yhteisöt

http://www.meetup.com/OpenKnowledgeFoundation/Helsinki/
http://www.meetup.com/OpenKnowledgeFoundation/Berlin-DE/
http://www.meetup.com/OpenKnowledgeFoundation/Paris-FR/
http://www.meetup.com/OpenKnowledgeFoundation/Barcelona-ES/
http://www.meetup.com/OpenKnowledgeFoundation/Amsterdam-NL/

Ostoksiin kuluvaa rahankäyttöä Espanjassa vuoden 2011 pääsiäisenä kuvaava visualisointi. Tekijät: MIT Senseable City Lab ja BBVA-pankki.